Hans Bergmann

Tuulivoiman projektirahoitus

Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta (1396/2010) tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Siinä säädetty tuulienergian syöttötariffi takaa järjestelmään hyväksytylle sähköntuottajalle ennalta sovitun hinnan tuotetusta sähköstä. Tämä luo edellytykset nykyisen tuulienergiakapasiteetin nostamiselle 2.500 megavolttiampeeriin (MVA) eli nykyisestä n. 0,7 %:sta noin 6 %:iin kokonaistuotannosta. Lain vaikutus mahdollisten sijoittajaryhmien kiinnostukseen ja käytössä oleviin rahoitusmalleihin on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Lailla luotiin markkinataloudesta erillinen ”biotooppi”, jossa koti- ja ulkomaiset yksityiset sekä institutionaaliset rahastot ja niiden myötä projektirahoitus saavat alalla yhä vahvemman jalansijan.

Syöttötariffi

Syöttötariffiin voidaan hyväksyä tuulivoimala, jonka nimelliskapasiteetti on vähintään 500 kilovolttiampeeria (kVA). Operoiva yhtiö saa tuotetusta tuulienergiasta syöttötariffin, jonka suuruus on lailla määritellyn tavoitehinnan ja keskimääräisen markkinahinnan välinen erotus. Tukea maksetaan korkeintaan 12 vuoden ajan.

Kun 2.500 MVA:n kiintiö on saavutettu, projekteja ei enää hyväksytä syöttötariffijärjestelmään. Kiintiön täyttymisen ajankohtaa ei pystytä varmuudella arvioimaan. Julkistettujen projektien perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että kiintiö täyttynee jo vuoden 2016 loppuun mennessä tai viimeistään vuoden 2017 tai 2018 aikana. Jotta syöttötariffin hyödyntäminen ei vaarantuisi, projektien kehittämisen ja rahoituksen hankinnan on oltava nopeaa.

Sijoitusympäristön muutos

Uusia poliittisia päätöksiä on odotettavissa jo muutaman vuoden päästä, kun syöttötariffin mukainen 2.500 MVA:n kapasiteetti alkaa olla tuotantovaiheessa. Näistä päätöksistä riippuu, ovatko uudet projektit tämän jälkeen vielä kannattavia.

Ollaan kovaa vauhtia lähestymässä tilannetta, jossa uusia sijoituksia tulee vaivaamaan epävarmuus siitä, pääseekö valmis projekti enää mukaan tariffiin vai ei. Energia-alan yritysten kannalta tämän kaltainen poliittista kehitystä koskeva epävarmuus muodostaa vaikeasti laskelmoitavissa olevan suunnitteluriskin. Siksi ei olekaan yllättävää, että esim. Fortum on viime aikoina myynyt tuulipuistoprojekteja sijoitusrahastoille.

Yksityisten rahastojen ja institutionaalisten sijoittajien ei tarvitse olla huolissaan alan tulevasta kehityksestä. Sijoitusrahastot eivät ole naimisissa teollisuusalan kehityksen kanssa. Sijoituspäätös rajoittuu kulloinkin kyseessä olevaan projektiin. Kunkin projektin kannattavuus on laskettavissa syöttötariffin perusteella. Siksi 2.500 MVA:n kapasiteetin saavuttamiseen asti investointeja tulevat tekemään oletettavasti pääosin yksityiset sekä institutionaaliset rahastot, jotka käyttävät yleensä projektirahoitusta omien varojen jatkona.

Tuulivoiman projektirahoituksen merkittävyys kasvaa Suomessa

Yksityiset sijoittajat tai rahastot voivat hankkia rahoituksen vieraalla pääomalla vain projektikohtaisesti, koska rahoitusta varten ei ole käytettävissä muita vakuuksia kuin projektiin sijoitettu oma pääoma. Perinteinen, henkilökohtaiseen luottokelpoisuuteen perustuva rahoitus ei tule kyseeseen. Kansainvälisillä markkinoilla projektirahoitus on toiminut tuulivoima-alalla onnistuneesti jo monta vuotta. Vastaavaa kehitystä on tapahtumassa Suomessakin.

Tänä vuonna sovittiin merkittävästä tuulipuiston projektirahoituksesta. Kesäkuussa yksityinen pääomasijoitusrahasto Taaleritehtaan Tuulitehdas I julkisti SEB:n, Nordean ja Pohjolan kanssa tehdyn projektirahoituksen puitesopimuksen. Asiassa tehtiin 130 milj. euron arvoinen raamisopimus, jolloin oma pääoma huomioon ottaen investointikapasiteetti voi nousta n. 190 miljoonaan euroon. Suunnitteilla on n. 120 MW:n tuulivoimakapasiteetin rakentaminen.

Tällä hetkellä eri suunnitteluvaiheissa on on-shore tuulipuistoprojekteja, joiden suunniteltu kokonaiskapasiteetti on n. 8.000 MW. Projektit ovat keskenään hyvin eri kehitysvaiheissa.

Tuulivoimaprojektien rahoitettavuus (bankability)

Luototuksen edellytyksenä on toisaalta asianosaisten – eli sponsoreiden, pääurakoitsijan, turbiinintoimittajan ja operoivien tahojen – luotettavuus ja toisaalta oman pääoman ja projektin tulo-odotusten riittävyys. Tämä edellyttää erityisesti seuraavien asiakokonaisuuksien selvittämistä:

DSCR-suhdeluku, (debt service coverage ratio)

tarvittavat luvat

projektin resurssien turvaaminen soveliain sopimusoikeudellisin järjestelyin ja lopuksi

vakuuspaketin järjestäminen.

Luottopäätöksen kannalta keskeinen DSCR eli debt service coverage ratio muodostuu pääomasta, odotettavista tuloista ja luotonhoitosuunnitelmasta. Kassavirtaennusteessa täytyy olla riittävä reservi, jotta kaikkien sitoumusten aikataulun mukainen hoitaminen ei missään vaiheessa näytä kyseenalaiselta (stressitesti).

Yleensä rahoittajat edellyttävät, että tuulipuistoalueella on suoritettu tuulimittauksia vähintään vuoden ajan. Mittaukset tulisi tehdä riittävällä korkeudella suhteessa kaavailtuun napakorkeuteen. Pitkäaikaisvaihteluja voidaan analysoida kohteen lähellä tehdyillä mittauksilla.

Due diligence

Ennusteet ovat mahdollisia vain, jos kaikki tarvittavat luvat ovat jo lainvoimaisina olemassa. Sitovia rahoituslupauksia ei ole odotettavissa ennen tarvittavien lupien hankintaa. Muilta osin tuotantoennuste perustuu siihen olettamukseen, että projekti toteutuu laskettujen poikkeamien puitteissa häiriöttä.

Hankkeen onnistuminen edellyttää, että kaikki asianosaiset (sponsorit, viranomaiset, tavarantoimittajat, vakuutusyhtiöt jne.) vastaavat omasta osuudestaan aikataulun mukaan kokonaisuudessaan ja sopimusten mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että

projektiin osallistuvien täytyy olla tunnetusti luotettavia

eri asianosaisten velvoitteet on määriteltävä selvästi sopimuksella ja korvaus sopimusrikkomustapauksessa on riittävä

eri sopimusten täytyy olla yhteen sovitettu siten, että sopimuspaketin pohjalta projekti voi toteutua kassavirta- ja kannattavuuslaskelmissa esitetyllä tavalla.

Pankit teettävät teknisten ja oikeudellisten riskien analyysin omilla teknisillä asiantuntijoilla ja pankin luottamusta nauttivilla asianajajilla. Jos suoritettu due diligence johtaa ongelmiin, seurauksena on joka tapauksessa aikataulun viivästyminen. Lisäksi luottoehdot saattavat huonontua ja rahoitus voi jopa kariutua. Riskin minimoimiseksi operoivan yhtiön tulisi teettää itse oma tekninen ja oikeudellinen selvitys mahdollisimman varhain, mutta ainakin ennen rahoitusneuvotteluiden aloittamista.

Vakuudet

Projektin rahoittajat luopuvat kokonaan tai osittain luotonottajan henkilökohtaisesta regressistä. Riittävä vakuuspaketti on sen vuoksi erityisen tärkeä aspekti luotopäätöksen nähden.

Tyypillisiä rahoittajien vaatimuksia ovat:

projektin riittävä rahoitus ensisijaisesti vastaavalla omalla pääomalla (rahoitussuhde n. 1/3 omaa pääomaa ja 2/3 projektirahoitusta)

projektiyhtiön osakkeiden/yhtiöosuuksien panttaus

projektitilien sekä operoivan yhtiön varojen panttaus

saatavien ja sopimusten panttaus/luovuttaminen (koskien erityisesti myös vakuutussopimuksia) sekä

sellaisen vakuustilin panttaus, jolla olevat varat kattavat lyhennys- ja korkomaksut ainakin 6 – 9 kuukauden ajaksi.

Rahoitusehdot ovat sitä edullisempia, mitä parempia vakuudet ovat. Esimerkiksi turbiinintoimittajan toimitukseen saatava vientitakuu voi merkittävästi edistää projektirahoituksen onnistumista.

Rahoitustarjoukset

Koti- ja ulkomaisten pankkien kiinnostus soveliaiden projektien rahoitukseen on suuri. Pankkipuolella pidetään soveliaina projekteja, joiden rahoitusvolyymi on vähintään 25 milj. euroa. Tällainen rahoitusvolyymi edellyttää kapasiteetiltaan n. 15 – 20 MW:n tuulipuistoa. Mikäli tuulipuisto on tätä pienempi, kyseeseen voi tulla rahoituksen puitesopimus. Suurten transaktiokustannusten takia projektirahoituksen käyttö on kannattavaa kuitenkin vain, jos näköpiirissä olevana aikana rahoitusvolyymi on vähintään 25 milj. euroa.

Kilpailu elävöittää liiketoimintaa myös luottosektorilla. Siksi on mielekästä tiedustella rahoitusmahdollisuuksia muualtakin kuin vain yhdestä rahoituslaitoksesta. Vasta käytännön tasolla nähdään, mikä pankki yksittäistapauksessa tarjoaa parhaan tai edullisimman rahoitusratkaisun. Tapauskohtaisesti tämä voi olla joko kotimainen tai ulkomainen pankki. Suurimmat edut lienevät koti- ja ulkomaisten pankkien muodostamilla konsortioilla. Nämä voivat yhdistää Suomen markkinoiden tietämyksen ulkomaisten laitosten monivuotiseen kokemukseen projektirahoituksesta.